Myös kulttuuria karsastaneet poliitikot näkivät markkinaraon, kun kaustislainen viulunsoitto pääsi Unescon listalle
Pääsy aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon muutti tutkimuksen mukaan paikallispolitiikkaa ja kulttuurin imagoa, mutta ei suhtautumista rahoitukseen.
Jutun tekijä: Sari Möller
Otsikko antaa ymmärtää
Kulttuuriin aiemmin torjuvasti suhtautuneet kaustislaiset poliitikot alkoivat nähdä viulunsoiton Unesco-tunnustuksen mahdollisuutena kunnan markkinointiin ja elinvoiman vahvistamiseen.
Jutussa kerrotaan
Tutkimuksen mukaan kulttuurileikkauksia ajaneet kaustislaiset poliitikot alkoivat hyödyntää Unesco-tunnustusta kunnan markkinoinnissa, vaikka kulttuurin rahoitus herätti edelleen vastustusta.
Perustelut
Otsikko antaa oikean kuvan tutkimuksen havainnosta: myös kulttuurileikkauksia ajaneet poliitikot halusivat hyödyntää Unesco-tunnustusta markkinoinnissa ja kunnan imagon rakentamisessa. Se ei väitä heidän muuttuneen kulttuurirahoituksen kannattajiksi, joten jutun keskeinen ero symboliarvon hyödyntämisen ja rahoitushalukkuuden välillä säilyy.
Poimintoja jutusta
- 01
”Ennen Unesco-prosessia kunnan pääpuolueet eli keskusta ja perussuomalaiset halusivat leikata kulttuurisektorista.”
Tämä tukee otsikon kuvausta poliitikkojen aiemmasta kielteisestä suhtautumisesta kulttuurin tukemiseen.
- 02
”Valon ja Mäkelän mukaan poliitikot halusivat mielellään käyttää statusta imagon rakentamisessa, matkailun edistämisessä ja markkinoinnissa.”
Markkinaraon näkeminen tiivistää jutussa kuvatun halun hyödyntää tunnustusta.
- 03
”Rahoituksen tietä symboliarvo ei silti siloittanut, vaan kulttuurin investoinnit ja ylläpitokulut herättivät edelleen vastustusta.”
Muutos koski tunnustuksen hyödyntämistä, ei yleistä siirtymistä kulttuurirahoituksen kannattajiksi.